Se on kuulkaa talvi tulossa. Ulkona haisee jo ihan talvelta, jäätyneet lehdet ja sitä rataa. Pihakin alkaa olla talvikunnossa, lehdet on haravoitu (kahdesti, kolmas kerta edessä), ja kesäkalusteet on siirretty sisätiloihin. Vielä pitää vähän puita ja pensaita leikellä ja siirtää pikakompostorin sisältö toiseen kompostoriin jälkikäymään. Lisäksi täytynee ostaa sitä samaista kanankakka-merilevälannoitetta, joka sai tänä vuonna meidän omppupuut tuottamaan melkoisen sadon. 

Meidän tuorein senkun vaan kasvaa porskuttaa. En taas ymmärrä, miksi tämä aika voi mennä niin nopeasti? Tuntuu että pienestä ruttuisesta kääröstä on kasvanut iso, keskusteleva ja (ikävä kyllä) liikkuva taaperon alku. Täytyykin alkaa katselemaan huushollia sillä silmällä että kohta luuhataan pitkin lattioita ja lujaa...Samoin vanhemmat neidit ovat taas kasvaneet, kävin meinaan etsimässä talvihaalarit varastosta. Onneksi löytyi vielä kaikille sopivat (tuoreimmalle niitä on ehkä 4), mutta viimeistään keväällä joutuu ostoksille. Toivon tosin, että talvi ei ole ihan niin kylmä kuin edellinen, tällöin voisin siirtyä hyvissä ajoin keväällä vk-vaatteisiin, ja uutta toppaa tarvittaisiin vasta syksyllä 2013. Kenkiä jouduin ostamaan, lapsen jalat kasvavat vähän eri syklissä. Vedenpitävyyttä ja Kuomia niitä olla pitää!

Keskustelin tässä erään mammakaverini kanssa. Hänellä on jär-je-tön vauvakuume, vaikka nuorin on jo 4. Vauvakuumeen laukaisi vähän yllättäen imetyspaidat :D Ei tarvitse ihan mustaan ja valkoiseen tyytytyä, vai mitä sanotte tästä (kuva täältä):


imetyspaita_piparikukka.jpg&w=330&h=330

Käsityörintamall ei kuulu mitään uutta. Kestovaipat on edelleen kankaina laatikossa, sen sijaan olen neulonut. Ostin neulelehden, jossa on vain nukenvaateohjeita ja annan neitien valita sieltä aina yhden mallin per nukke kerrallaan, jonka sitten jämälangoista toteutan. Ovat neidit olleet kovin tyytyväisiä! Lisäksi tein keskimmäiselle keltaiset villasukat, kun neiti sellaiset halusi.

Kuluvan kuukauden aikana hemmottelin myös itseäni. Ostin Kenwoodin yleiskoneen! Rakastan leipomista, mutta taikinavaihe on aina se ikävin, etenkin se vaivaaminen. Nyt kone tekee sen puolestani ja päästään neitien kanssa rivakammin itse asiaan. Yhdet sämpylät on tehty ja muutamat rahkat. Seuraavaksi kokeillaan saaristolaisleipää litran nestemäärällä :)

Lisää taas toiste, nyt viihdyttämään tuoreinta, joka sai rokotteet tänään.