Hei vaan kaikille. Se on aina yhtä vaikeaa keksiä blogille järjellistä aloitusviestiä. Noh, yritetään.

Olen yli kolme- mutta alle nelikymppinen, kolmen ihanan prinsessan äiti. Blogiini ilmestyy säännöllisen epäsäännöllisesti (kolme lasta, vanhin 4, vauhtia ja vaarallisia tilanteita,  go figure!) tekstiä ja sattumuksia meidän perheen perusarjesta. Jos nyt sellaista siis on. Perheeseen kuuluu prinsessojen ja allekirjoittaneen lisäksi meidän ainoa miespuolinen vahvistus eli Iskä. Kotina meillä on rintamamiestalo vanhoilla omenapuilla mutta ilman valkoista lauta-aitaa maalaispitäjässä.

Vaikka meidän perhe asusteleekin rintsikassa, kierrättää, kompostoi ja lajittelee, en silti koe että me olemme mitenkään superekologinen perhe. Vaippaikäiset muksut käyttävät kertokäyttövaippoja eikä kaupasta osteta luomua ihan aina. Mutta tästä saadaankin hieno aasinsilta asiaan, jonka aiheuttamaa reaktiota itsekin hämmästyin. Nimittäin kestovaipat.

Ensimmäinen (ja ainut) kokemukseni kestovaipoista on kesältä 2008. Esikoinen oli juuri syntynyt ja sen vuoden äitiyspakkauksessa oli flanellivaippa irroitettavalla kuorella. Noh, kerran kokeiltiin vauvalla ja todettiin ettei ole meidän juttu. Toiselle lapselle ei äitiyspakkausta otettu lainkaan ja ne ainoat kestovaipatkin laitoin myyntiin. Toivottavasti joku muu sai niistä paljon iloa. Taisin kyllä sillon ommellakin pari sisävaippaa, mutta niinkuin sanoin, ei ollut meidän juttu.

Nyt sitten otin äitiyspakkauksen, vaikka oikeastaan meillä noita vauvanvaatteita oli kyllä riittävästi, mutta...Noh, kuitenkin. Vuoden 2011 pakkauksessa oli mukana Myllymuksujen kestovaippakuori (tai mikä lie täyttövaippa, ei ole vielä termit hallussa) ja siihen sisukset ja vakaana aikomuksena on ottaa se jossain vaiheessa käyttöön. Tilasin myös varmuuden vuoksi vähän kestovaippakankaita, lähinnä PULia , sillä sisävaippoihin ja imuihin soveltuvia kankaita varastossa jo on. Lisäksi varastosta löytyy hahtuvia ja ensimmäiset villahousut jo teinkin. Nyt tarvitsisi vaan enää löytää sopiva väli käsitöille, sillä aika on tämän perheen pyörittämisessä vähän kortilla. Loogisesti ompelunurkkaukseni on tietysti sijoitettu vanhempien makuuhuoneeseen, jossa nuorin prinsessoista nukkuu.

Näillä eväin siis eteenpäin!